Utsjoella on lokakuusta lähtien toiminut kaksi pajaa, molemmat liikkuvia, tanssivia, toinen nuorten keskiviikkoisin, toinen aikuisten tai iätön - pitäisi sanoa - maanantaisin. Nuorten pajassa on käynyt kaksi tyttöä: Liisa ja Piret. Olemme ehtineet tavata kolme kertaa. Piretin kanssa kahdesti. On aikaista sanoa, mihin suuntaan työskentely tulee kulkemaan, joskin tyttöjen oma koreografia alkoi syntyä eilisessä pajassa. Alun spiraalityöskentely jatkui koreografiankin puolella ja tanssi sai paritanssin piirteitä. Tästä on hyvä jatkaa.

Pienissä porukoissa työskentelystä tulee helposti intensiivistä. Koulun sali ei myöskään ole välttämättä viihtyisin paikka toimia. Ja kun on päivät ja useimmat iltapäivätkin harrastusten puitteissa saman katon alla. Jatkossa lähdemme varmaan salista ja koululta ulos etsimään liikettä ympäristöstä, tekemään tanssia luontoon.

Upside Down

Törmäsen Keidas 10.10. Ensitapaaminen Upside Down - tanssiryhmän kanssa. Jännitystä. Astun sisälle vilakkaan keitaaseen, jota nimensä vastaisesti lämmitetään puulla, suurella pannulla, joka huokuu taloon korkeintaan jotain peruslämmön veroista vedenkiertoa. Tämä ei paikallaolojoita kuitenkaan hidasta vaan he ehdottavat välittömästi tanssivansa minulle viimeisimmän itse tekemänsä biisin. Yksi joukosta poissa. Sama se. Meno päälle. Ja millainen! Nämä tytöt ovat tanssineet ja sen näkee. He ovat esiintyneet ja senkin näkee. Heissä on itsevarmuutta ja tanssimisen iloa. Vähän jännitystäkin ehkä - ratti tahtoo pyöriä paikallaan kun sen pitäisi keikkua puolelta toiselle. Ihailen heitä, kiinnitän heti huomioni muutamiin kohtiin, joissa voisin olla avuksi, varovaisesti alan haistella palautteen antoa niiden suuntaan ja kyllä - tämä porukka sietää ohajusta. Päinvastoin. Tämä porukka kaipaa ohjausta. Tämä porukka haluaa kasvaa ja heillä on potentiaali siihen. Mutta tämä porukka haluaa myös hassutella ja olla ottamatta kovin vakavasti. Nuoresta iästään huolimatta (12-14 v) he ovat jo tottuneita ryhmänsä markkinoijia, tapahtumien järjestäjiä.

STREAT

Paljon on vettä virrannut Ivalojoessa sitten viimeisen päivityksen, vaan tästä se alkaa. Ivalo! Kultapiisku ja vuoroin yläasteen sali! Olemme olosuhteiden armoilla pitäneet harjoituksiamme kulloinkin vapaana olevassa tilassa. Hienoissa tiloissa. Kultapiiskun porukka - toistaiseksi emme ole antaneet ryhmälle nimeä joskin semmoisen keksiminen on pian edessä - on tehnyt monenlaista monitaiteista perusharjoitusta: kirjoittanut, piirtänyt, improillut, tanssinut. Ryhmään on tullut pari uutta jäsentä viimeisen kuukauden aikana ja alamme ehkä lähestyä ryhmäytymisen kuherrusvaihetta. Arvioin tilanetta paremmin viikon päästä. Ryhmäkuria alkaa kuitenkin pikkuhiljaa löytyä - yhteisen työskentelyn tavoite voittaa hösellyksentarpeen.

Ryhmä: Karoliina, Maija, Oona, Silja, Salla, Roosa - tyttöjä! Missä pojat? Teatteri- ja tanssipojat, musiikkipojat? Missä olette? Emme me perään ole huhuilleet, mutta tytöt joskus ääneen ihmettelivät sitä, kenestä pojasta heidän kaveripiirissään olisi mukaan tulijaksi. Kovin montaa ei liennyt ehdolla?!

Kolarin Outoguru - festivaalit 11.-13.12. ovat aihe, josta kyllästymättä keskustelemme jokaisen tapaamisen aikana. Viimeksi jaoin infokirjeet ja odottelen lupalappuja palautettavaksi ensi viikolla. Toivotaan, että vanhemmat sallivat lähdön. Nuoret toivovat, ettei kukaan ainakaan heiltä haluaisi lähteä valvojiksi. Sellaiseenhan olen tietysti vanhemmat kutsunut - parantaa statusta, luo rauhaa vanhempien mieliin tieto, että siellä ylipäänsä on vanhempia mukana jostain. Näin oletan.

Olemme tavanneet noin kahden viikon välein 3-6 tunnin mittaisissa sessioissa. Viimeksi tanssimme aika paljon, etsimme yhteisen koreografian maailmaa, juttuja, joihin jokainen ryhmäläinen voisi sitoutua, katsoimme tanssia livenä ja nauhalta. Siinä se on. Sitä kohti. Kadulle, katuun, katua, katu! STREAT!